Valtio omistajanaWeymarn_von_Tom_245x245

BLOGI: Tom von Weymarn, Boardman -partneri

Suomen valtio omistaa osakkeita kaikkiaan yli viidessäkymmenessä yhtiössä. Valtion omistajuutta, eritoten sen kytköstä poliittiseen valtataisteluun, arvostellaan usein. Valtio-omisteisuudella on kuitenkin myös hyvät puolensa.

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston mukaan "valtio-omistajan tavoitteena kaupallisesti toimivissa yhtiöissä on kulloinkin parhaan mahdollisen kokonaistuloksen saavuttaminen. (...) valtio pyrkii yhtiöiden kehittämiseen ja tukemaan omistaja-arvon pitkäaikaista kasvua".

Näin muotoiltuna kyse on varsin selkeästä ja suoraviivaisesta omistajaohjauksesta. Useat käytännön tilanteet ovat kuitenkin osoittaneet, että valtioiden omistuksiin liittyy poliittisia ulottuvuuksia, jotka vaikuttavat sekä omistajapolitiikan toteutukseen että yhtiöiden strategisiin päätöksiin. Yhtiön etu on yllättävän usein ristiriidassa osapuolten poliittisten tavoitteiden kanssa.

Pulaa suomalaisista ankkuriomistajista

Pääomamarkkinoiden vapautuminen ja avautuminen yli rajojen on ollut siunauksellista suomalaisen elinkeinoelämän kehittymiselle: Suomen pääomamarkkinat toimivat nykyään varsin hyvin ja sijoittajia löytyy myös Suomesta entistä runsaammin. Valtiota ei tarvita pääoman primäärilähteenä kuten joitakin vuosikymmeniä sitten.

Suomen valtion mittakaavaltaan varsin merkittäville omistuksille ei kuitenkaan ole kovin helppo löytää vaihtoehtoisia kotimaisia omistajia. Suomi on pieni maa ja myös omistamiseen ja sijoittamiseen tarvittavat pääomat ovat täällä rajalliset.

Valtion omistuspositioiden myyminen ulkomaisille omistajille puolestaan sisältää lähes aina poliittisia latauksia eikä näitä vaihtoehtoisia omistajuuksia siten yleensä edes harkita. Onnistuneita tämänkaltaisia järjestelyjä edustavat kuitenkin muun muassa SSAB sekä Turun telakka, joissa saksalainen perheyhtiö Meyer Werft on ollut uskottavampi uusi omistaja.

Aktiivinen vastuullinen omistaminen

Suomen valtio on vastuullisesti antanut tukensa globaalia kasvupotentiaalia omaaville suomalaisyrityksille sekä tehnyt tilaa suomalaisille ja ulkomaisille sijoittajille - erityisesti kun uuden omistajan mukana on tullut toimialaan liittyvää osaamista ja kokemusta. Tämän seurauksena valtion omistus on erityisesti pörssiyhtiöissä merkittävästi pienentynyt ja samalla tehnyt valtion sijoitukset likvidimmeiksi.

Sijoitusrahastot ja yksityiset sijoittajat hakevat tuottoa sijoittamalleen pääomalle olematta juuri lainkaan vaikuttamassa sijoituskohteidensa hallintaan. Suuret kotimaiset vakuutusyhtiöt sekä Suomen valtio sen sijaan ovat enenevissä määrin vaikuttamassa sijoituskohteiden hallintaan osallistumalla näiden yhtiöiden hallitusten nimitystoimikuntien työhön.

Valtio omistajana murroksen aikana

Valtio-omistajan aktiivisen omistamisotteen merkitys ja toimivuus korostuvat, kun omistus kattaa lukuisia erilaisia toimialoja, joiden ansaintalogiikka voi murroksessa muuttua, yllättävälläkin tavalla.

Keskeiseksi kilpailueduksi muutostilanteiden hallinnassa nousee yritysten ketteryys. Valtion omistuksiin liittyvä poliittinen ulottuvuus ja siihen liittyvä julkisuus hidastavat tarpeellisten strategisten ja operatiivisten muutosten jalkauttamista ja nakertavat ketteryyttä.

Kuitenkin suuren murroksen aikana ja yksityisten sijoittajien arkaillessa voi valtiolla omistajana olla myös jatkossa tärkeä rooli pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeiden mahdollistajana. Myös tilanteissa, joissa oman pääoman ehtoisella rahoituksella varmistetaan, että työpaikat ja yrityksen maksamat verot säilyvät Suomessa, on valtion rooli tärkeä.

Samalla tavalla valtiolla on jatkossakin roolinsa pääomaintensiivisiä toimialoja, kuten telakka- ja kaivosteollisuutta, koskevissa dramaattisissa muutos- ja kriisitilanteissa. Oleellista on, että kun tilanteet on saatu normalisoitua, näistä omistuksista tulee myös olla valmis irtaantumaan.

Julkaistu 6.2.2017