Kokemusta kolmelta mantereelta

Toimittuani sekä pankkiirina että mobiili- ja telekommunikaatioalalla erilaisissa tehtävissä useissa maissa, strateginen uudistus sekä johdon, hallituksen ja omistajien välinen yhteistyö on työni ja luottamustoimieni kautta tullut läheiseksi aiheeksi. Toimittuani omistusrakenteeltaan varsin erityyppisten yritysten kanssa olen havainnut, miten omistusrakenne vaikuttaa sekä roolien jakautumiseen että strategisen uudistumisen tavoitteisiin.

Perusteellinen asioihin paneutuminen on aina kiinnostanut minua käytännön työtehtävissäni, mutta lisäksi minua innostaa uuden tiedon luominen. Tämä oli keskeinen syy ryhtyä väitöskirjatyöhön. Perheyhtiöiden strategisen uudistumisen valitsin väitöskirjani aiheeksi paitsi perheyhtiöiden merkittävän taloudellisen roolin vuoksi myös siksi, että akateemisesta näkökulmasta aihe ei ole puhki tutkittu ja kokemukseni mukaan perheyhtiön dynamiikka tarjoaa otollisen mahdollisuuden tutkia päätöksenteon kognitiivisia ja sosiaalisia aspekteja.

Omistajan rooli uudistusstrategian keskiössä

Artikkelipohjaisen väitöskirjan ollessa vasta puolessavälissä on oltava varovainen johtopäätösten suhteen. Jo tässä vaiheessa voi kuitenkin jo todeta, että omistajan rooli strategisen uudistumisen laukaisemisessa perheyrityksessä on keskeinen. Perheen ulkopuolinen johto ja hallituksen jäsenet voivat tuoda tärkeää ammattimaista osaamista johtamiseen ja hallinnointiin mutta eivät yksin laukaise muutosprosessia, mikäli omistaja ei viesti haluaan siihen. Tutkimuksen alkuvaiheessa keskityin siihen, miten omistajat käynnistävät muutosprosessin ja miten he muutoksen käynnistyttyä tukevat perheen ulkopuolista toimivaa johtoa muutoksen läpiviemisessä.

Nyt paneudun myös perheen ulkopuolisten hallituksen jäsenten rooliin sekä omistajien, hallituksen jäsenten ja johdon kahdenvälisiin suhteisiin muutosprosessin aikana. Perinteinen governance-tutkimus on keskittynyt paljon hallituksen normatiiviseen rooliin eli siihen, mitä hallituksen tulisi tehdä. Omassa tutkimuksessani olen valinnut uudemman, käyttäytymistieteellisen lähestymistavan, joka korostaa päätöksenteon prosessien sekä kognitiivisten ja sosiaalisten tekijöiden roolia sen ymmärtämiseksi, miten päätökset todellisuudessa syntyvät.

Tämä on johdatellut minua tarkastelemaan hallituksen ja omistajien resurssiroolia. Hallituksen kontrolliroolia on tutkittu paljon mutta resurssiroolia, jossa hallitus ja omistajat nähdään yhtiön menestystä varmistavien resurssien tuojina, on tutkittu vähemmän. Tätä selittänee se, että kontrollirooli on johdettavissa osakeyhtiölaista ja erilaisista hallinnointikoodeista, kun taas resurssiroolia ei ole selkeästi määritelty. Lisäksi sitä usein harjoitetaan johdon, hallituksen ja omistajien kahdenvälisessä kanssakäymisessä myös hallituksen kokousten ulkopuolella. Silti sillä saattaa olla merkittävä vaikutus hallitustyöskentelyprosessiin ja jopa päätöksiin. Siksi akateemisenkaan tutkimuksen ei tulisi sitä ohittaa.

Väitöskirja ei ole Instagram-haaste 

Olen aikoinaan opiskellut kauppakorkeakoulussa kansantaloustiedettä, rahoitusta, matematiikkaa ja tilastotiedettä, joten kvantitatiiviset menetelmät ovat minulle tuttuja. Tutkimuskysymykseni vaati kuitenkin nimenomaan kvalitatiivista tutkimusta, joten opittavaa on ollut huimasti jo tutkimusmenetelmissä.

Väitöskirja on kaikkea muuta kuin Instagram-haaste. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä mutta on myös äärimmäisen antoisaa käytännön työn vastapainona. Kanssakäyminen LUT-yliopiston (Lappeenrannan Teknillinen Korkeakoulu) tutkimusryhmän kanssa on ollut hedelmällistä. Samaten Boardmanin kanssa tehty yhteistyö ja tutkijaryhmän ajatustenvaihto on antanut paljon, ja olen kokenut keskustelun sekä heidän että muiden Boardmanin tilaisuuksiin osallistuneiden kanssa arvokkaaksi.