Piilaaksosta meidät erottaa ”suo, kuokka ja Jussi”

Jaana Rosendahl, Alumnihallituksen jäsen, Boardman

Media julistaa milloin koko Suomen, milloin Espoon tai Helsingin Suomen Piilaaksoksi. Mutta ei näistä paikoista Piilaaksoa saa sillä, että niihin on kertynyt tukku teknologiayhtiöitä. Piilaakso ei ole Piilaakso yksittäisen toimialan takia.

Asenne. Arvot. Toimintatavat. Ja uskomukset.

Piilaakso on Piilaakso sinne syntyneen kulttuurin takia: Ilmapiiri. Asenne. Arvot. Toimintatavat. Ja Uskomukset. Piilaaksossa on kyetty synnyttämään yhtenäinen, menestystä kaikin tavoin ruokkiva kulttuuri kokonaiselle kasvuyrittäjyyttä edistävälle ekosysteemille. Ekosysteemille, johon kuuluu yrittäjiä, mentoreita, neuvonantajia, rahoittajia, suuryrityksiä, yliopistoja, tutkimuslaitoksia,… Ja ne kaikki pyrkivät samaan tavoitteeseen: kasvattamaan huippuyrityksiä huomisen tarpeisiin.

”Pay it forward”

Aivan keskeisenä tekijänä sikäläisessä toimintatavassa on laaja auttamisen ja jakamisen kulttuuri, ”Pay it forward” . Se on silmiinpistävää ja lähes käsinkosketeltavaa. On hämmentävää, että tämä valmius jakaa omaa aikaansa ja osaamistaan jopa ventovieraille, nousee ykkösjutuksi siitä kaikesta, mitä viikon vierailulla Piilaakson ja San Franciscon liiketoimintaympäristössä koin. Yhdistettynä itsevarmaan ja pelkäämättömään ”Can Do” -asenteeseen ja erilaisiin sattumahdollisuuksia (Matti Copelandin hieno suomennos serendipity-sanasta) edistäviin verkostotapahtumiin menestyskulttuurin pääainekset ovat valmiit.

Kyse EI ole siitä, että piilaaksolaiset jostain maagisesta syystä olisivat jotenkin parempia, avuliaampia ihmisiä, vaan siitä, että heidän uskomusjärjestelmänsä on erilainen. He uskovat ja ovat havainneet menestyksekkääksi, että jakamalla ja auttamalla toisiaan kaikki menestyvät paremmin. Yhden menestys ei ole toiselta pois. Tämä valmennetaan kaikille ekosysteemiin tulijoille. Muuten ei pärjää.

Meidän suomalaisten yrittäjyyden menestysresepti on kauan ollut ”suo, kuokka ja Jussi”.

Menestys raivataan yksin itsepäisellä päättäväisellä raivolla. Siihen liittyy paljon supisuomalaisia uskomuksia, jotka on puettu pieniksi helposti muistettaviksi tarinoiksi kuten ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, ”Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan”, ”Itku pitkästä ilosta”, ”Vaatimattomuus kaunistaa”, ”Hiljaiset perivät maan”, ”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” . Nämä uskomukset kertovat vahvaa kertomusta kansasta, joka on oppinut, että epäonnistuminen on pahin sosiaalinen leima, jonka voi saada; omista asioistaan ei kannata muille puhua; omia kykyjään ei pidä esille tuoda; omalta kylältä ei pidä pois lähteä; parempi tyytyä vähempään niin ei pety. Kaikki tämä on jäänyt kollektiiviseen muistiimme ohjaamaan meitä – usein tiedostamattamme, emmekä muista kyseenalaistaa sitä.

Olisiko aika päivittää kulttuuriamme teemalla ”Se ei oo multa pois”. Autetaan ja kannustetaan toisiamme konkreettisesti: jaetaan tietoja, yhdistetään ihmisiä yli siilorajojen, kerrotaan omista jutuista, pyydetään apua, etsiydytään erilaisten ihmisten seuraan, hyväksytään erilaisuus. Ja näin mahdollistetaan kokonaan uuden syntyminen.

Julkaistu 30.9.2015