Yrittäjyys ja kasvollinen omistus pörssiyhtiössä

Yrittäjyys ja kasvollinen omistus pörssiyhtiössä

Yrittäjyys ja kasvollinen omistus pörssiyhtiössä

BLOGI: Lauri Rosendahl, Boardman-partneri, Tukholman pörssin toimitusjohtaja ja Helsingin pörssin hallituksen puheenjohtaja

Monilla on ennakkoluuloja pörssiyhtiöitä kohtaan. Usein yrittäjyyttä ja pörssiyhtiötä ei termeinä osata yhdistää toisiinsa ja pörssiyhtiöitä pidetään kasvottomina toimijoina. Väitetään, että omistajan ääni ei niissä kuulu, vaan hukkuu tuhansien muiden osakkeenomistajien joukkoon. Mielestäni asia on aivan päinvastoin. Ja koska toimin nykyään Ruotsin pääomamarkkinoilla, mielikuvaeron Suomen ja Ruotsin välillä näkee selvästi.

Ruotsissa on pitkä perinne ja vankka mielikuva, että pörssiin listautuminen tuo yrittäjille/omistajille uusia mahdollisuuksia ja ennen kaikkea uutta pääomaa kasvuun ilman, että se muuttaa itse yrittäjyyttä. Se kyllä lisää läpinäkyvyyttä, raportointia ja ja muita velvollisuuksia, mutta ne ovat yhtiölle itselleenkin hyväksi. Kun yhtiön läpinäkyvyys kasvaa, lisääntyy myös luotettavuus ja uskottavuus.

Suomessa mielikuvaa pörssiyhtiöiden kasvottomuudesta vahvistaa se, että meillä perhe- ja pörssiyhtioiden välillä on perinteisesti ollut rakenteellinen ero. Pörssiyhtiöiden joukossa on ollut selvästi enemmän raskasta teollisuutta, kuten metsä- ja metalliyhtiöitä, kaivoksia ja konepajoja. Yhtiöt ovat olleet suuria, usein myös entisiä valtionyhtiöitä. Perheyhtiöt taas ovat useimmiten pieniä ja ovat palvelualalla, tekevät perinteisesti esimerkiksi tukku- tai vähittäiskauppaa.

Mutta outokumpujen, rautaruukkien ja wärtsilöiden rinnalla meillä on nykyään kukoistavia pörssiyhtiöitä, pieniä ja suuria, joissa omistajan ääni kuuluu vahvana. Kaikki tietävät Koneen ja Herlinin suvun, mutta se ei ole ainoa eikä mikään poikkeus kasvollisesta omistajuudesta. Oraksesta ponnistaneet Paasikivet luotsaavat nykyään Kemiraa. Ja Ponsse, Einari Vidgrénin perustama metsäkoneyritys Vieremältä, on suvun osaavissa käsissä mullistanut puunkorjuun Suomessa ja maailmalla. Vuoden 2015 pörssitulokas Pihlajalinna taas on kouluesimerkki yhtiöstä, joka on käyttänyt saamiaan pääomia ennen kaikkea kasvustrategiaansa tukeviin yritysostoihin. Myös viime kevään tulokas, voimakkaasti kasvava perheyhtiö Lehto Group Kempeleeltä , on kertonut listautumisen kohentaneen yhtiön rahoitusasemaa selvästi ja siten mahdollistanut liiketoiminnan kehittämisen ja kasvun.Lista on oikeastaan pitkä.

Suomen ongelmat: kasvuhaluttomuus ja pääomien puute

Ei siis voi väittää, että nämä pörssiyhtiöt olisivat kasvottomia. Niitä yhdistää hyvin usein myös vahva yrittäjähenki, jopa monessa sukupolvessa. Eikä pörssiin meno ole yrittäjyyttä tappanut, vaan päinvastoin toiminut yhtiöiden uuden kasvun mahdollistajana. Kun yhtiö kasvaa omin voimin siihen kokoon, että lisäkasvuun vaaditaan lisäpääomaa markkinoilta, omistajien pitää päättää, kasvaako vai jäädäkö varmistelemaan jo saavutettuja asemia. Suomessa omistajat aivan liian usein tyytyvät siihen, mitä on saavutettu. Ei ole aina uskallusta eikä halua kasvaa, valtiovaltakin tarjoaa tähän porkkanan sijaan keppiä. Ruotsissa on tältä osin ihanan erilaista, täällä on rutkasti ’maailmanvalloittajia’ yrittäjien joukossa ja yllättävän moni lisäksi onnistuu. Lisäksi täällä valtiovalta hyvinkin aktiivisesti haluaa kehittää pääomamarkkinaa ja lisätä sekä yrittäjien kasvukannusteita että sijoittajien kannusteita tarjota säästöjään kasvun kiihdyttämiseen.

Helsingin pörssissä on jouduttu usein toteamaan, että monen perheyhtiön kasvu- ja listautumisinto tyssää siihen ikävään tietoon, että pörssiyhtiöiden osinkoja verotetaan huomattavan kovalla kädellä verrattuna listautumattomaan yritykseen. Käytäntö on täysin poikkeava kansainvälisesti. Pientä valoa verokohteluun on ehkä odotettavissa, sillä pörssin kasvulistan (First North) osinkoverotuksen lieventäminen on parhaillaan mietinnässä hallituksen työryhmässä.

Toinen kotikutoinen ongelma Suomessa on se, että turhan usein lupaava pieni teknologiayhtiö kaatuu rahoituksen puutteeseen juuri siinä vaiheessa, kun kasvu olisi todella kiihtymässä. Yritys liian usein joko tukehtuu käyttöpääoman puutteeseen tai myydään, ja silloin usein ulkomaille, jonne myös uudet työpaikat usein katoavat. Kuitenkin juuri näitä kasvavia yhtiöitä Suomi tarvitsee. Meiltä puuttuvat osin ns. ”mittelstand”-yritykset. Eli meillä on paljon hienoja vanhoja suuryhtiöitä ja toisaalta lupaavia mikroyhtiöitä, mutta keskisuuria paljon vähemmän. Uskon, että jos tämä aukko yrityskentässä paikataan, seuraukset talouskasvulle ja työllisyydelle ovat merkittävät.

Asenteet muuttuvat

Hyviäkin uutisia on. Suurin niistä on asenteiden muuttuminen. Yrittäjyyden suosio kasvaa ja samalla ymmärretään, että kasvuun voi myös käyttää pörssiä. Nuoret yrittäjät tavoittelevat kasvua, ja kansainvälistyminen on itsestäänselvyys. Moni startup-yrittäjä pitää jo yritystä perustaessaan selvänä, että ennen pitkää tavoitteena on listautuminen. He antavat yritykselleen kasvot, mutta ymmärtävät myös, että listautuminen ei itsessään tee yhtiöstä kasvotonta. Vahva omistajuus ja vankka johtamisote ovat mahdollisia ja suositeltavia myös pörssiyhtiössä. Tältä osin olen optimisti ja uskon, että Suomi ainakin asenteellisesti kuroo umpeen eroa Ruotsiin.

Pörssiyhtiö saa kaupanpäällisiksi laatuleiman

Pörssiin tulevat yhtiöt saavat pääoman lisäksi muita kouriintuntuvia etuja. Moni tämän vuoden listautuja on sanonut, että pörssiin haluttiin ennen kaikkea näkyvyyden ja tunnettuuden lisäämiseksi. Pörssiyhtiöllä on selvä laatuleima ja parempi uskottavuus, ja sen on mm. helpompi saada parhaat osaajat palvelukseensa. Pörssiyhtiöt ovat myös kertoneet, että erityisesti Aasiassa maininta ”Nasdaq listed” (kuten Google, Apple, Nokia ja Ericsson, ja muut … ☺) hälventää epäluulot yhtiön taustoista jo kättelyssä.

Asennemuutos on viime aikoina luonut positiivista virettä myös Helsingin pörssiin. Erityisen mukavaa on nähdä pienten yhtiöiden First North -markkinapaikan nopea kasvu. Sen raportointivaateet ja kustannukset ovat pienemmät, mutta hyödyt lähes pörssilistan luokkaa. First North -kasvulista toimii samalla ponnahduslautana pörssilistalle, kuten Siili Solutionsin ja Taalerin esimerkit osoittavat. Täten pörssi on pystynyt yhä paremmin toteuttamaan ’olemassaolonsa oikeutusta’ eli tarjoamaan yrityksille pääomaa kasvuun ja sijoittajille yhä enemmän hyviä sijoitusmahdollisuuksia.

Mutta muistakaa, että kun nyt Suomessa on hienosti jo parikymmentä First North -yhtiötä, Ruotsissa niitä on yli kaksi sataa. Ja kun Suomessa kaksi yhtiötä on käyttänyt First North -listausta ponnahduslautana pörssin päälistalle, Ruotsissa niin on tehnyt jo lähes viisikymmentä. Kirittävää siis vielä riittää.

Julkaistu 10.1.2017