Hyveet ovat ne ominaisuudet, jotka tekevät meistä hyviä – sekä ylipäätään ihmisinä että kaikissa rooleissa ja tehtävissä, joissa elämämme aikana toimimme. Arvot taas ovat inhimillisen toiminnan itsessään hyviä ja arvokkaita päämääriä.

Hyveet yli laidan

Sana hyve kuului suomen arkikieleen vielä 1960-luvulla, mutta 1980-luvulle tultaessa hyvepuhe oli käytännössä lakannut. Mahdollisia syitä tähän löytyy useita, mutta jäljet näyttävät varsin selkeästi johtavan sylttytehtaalle.

Antti Kylliäinen johtaa perustamaansa Lykeion Oy:tä, joka on ottanut asiakseen hyveiden palauttamisen oikealle paikalleen suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisten arjessa.

Suuria ikäluokkia tuskin voi tässä maailmassa syyttää aivan kaikesta, mutta tosiasia on, että hyvepuhe alkoi kadota juuri samoihin aikoihin kuin sotien jälkeiset ikäluokat aikuistuivat ja alkoivat ottaa maailmaa haltuun. 1940-luvun lopulla syntyneet kasvoivat aivan toisenlaisessa maailmassa kuin vanhempansa, joten heidän korvissaan edellisten ikäpolvien näkemykset hyveistä ja hyveellisyydestä ovat luultavasti kuulostaneet vielä nolommilta kuin vanhempien puheet teinien korvissa yleensä.

Suurten ikäluokkien nuoruuteen kuulunut poliittinen radikalismi puolestaan voimisti sukupolvikapinaa ja edesauttoi osaltaan hyvepuheen lakkaamista. ”Hyveet koettiin porvarillisen moralistisen vallankäytön välineiksi, joten niistä oli helppo luopua”, kuten muutama aikalaistodistaja on todennut.

Hyveet ovat ne ominaisuudet, jotka tekevät meistä hyviä – sekä ylipäätään ihmisinä että kaikissa rooleissa ja tehtävissä, joissa elämämme aikana toimimme.

Hyvepuhe ei tietenkään ole missään vaiheessa kokonaan lakannut eivätkä hyveet tyystin kadonneet suomalaisesta elämänmenosta. Yhä edelleen moni hyve on vahvasti kuvassa mukana, jos kohta muutama keskeinen on joutunut uhanalaisten listalle. Mutta siinä määrin silmiinpistävää hyveiden himmeneminen viime vuosisadan lopulla oli, että akateemikko Oiva Ketonen katsoi tarpeelliseksi lähteä Helsingin Sanomien kirjoituksessaan toukokuussa 1993 tarkastelemaan suomalaisten kansalaishyveiden tilaa. ”Ei näytä kovin hyvältä”, kuului hänen arvionsa.

Arvot yritysten työkaluksi

Arvot tulivat suomalaiseen yritysmaailmaan ryminällä 1990-luvun taitteessa. Yhdysvalloissa oli 1970-luvulla alettu käydä keskustelua yritysetiikasta, ja yhtenä ulottuvuutena tässä keskustelussa oli ajatus yrityksen arvoista. Ei riittänyt, että yritys noudatti lakeja ja ympäröivän yhteiskunnan keskeisinä pitämiä arvoja, sen piti laatia oma moraaliohjelmansa ja siihen liittyen määritellä ja julkistaa oma arvojärjestelmänsä.

Arvo oli kuitenkin käsitteenä hämärä ja epämääräinen, kuten Suomen johtaviin arvofilosofeihin kuulunut Erik Ahlman oli todennut jo 1920-luvulla. Hänen mukaansa arvot sekoitettiin arkipuheessa usein välineisiin siitä huolimatta, että arvot ja välineet erosivat selkeästi toisistaan: edelliset olivat arvokkaita itsessään, jälkimmäiset saivat arvonsa sen mukaan, mihin niitä käytettiin ja miten hyvin ne täyttivät tarkoituksensa.

Jos ja kun arvojen epämääräisyys ei Ahlmanin ajoista meidän päiviimme ole ainakaan vähentynyt, ei ole mikään ihme, että yritystenkin arvoiksi on 1990-luvulta alkaen kelvannut varsin sekalainen joukko monenlaisia asioita.

Sittenkin hyveet?

On aivan pakko kysyä, olisivatko yritykset 1990-luvun alussa niin hämmästyttävän innokkaasti lähteneet nimeämään arvojaan, jos hyvepuhe olisi edelleen ollut voimissaan. Yritystason arvokeskustelujen kulta-aika osui juuri niihin samoihin vuosiin, joina Oiva Ketonen ja varmasti myös muutama muu joutui toteamaan hyveiden tulleen lakaistuiksi jonnekin kansakunnan kaapin alle. Jos hyveet olisivat 1990-luvun alussa edelleen olleet olennainen osa yhteiskunnan elämää ja ihmisten arkea, olisivatko yritykset viimeisten kolmen vuosikymmenten ajan nimenneet ja määritelleet arvojen sijaan hyveitään?

Jos hyveet olisivat 1990-luvun alussa edelleen olleet olennainen osa yhteiskunnan elämää ja ihmisten arkea, olisivatko yritykset viimeisten kolmen vuosikymmenten ajan nimenneet ja määritelleet arvojen sijaan hyveitään?

Lopullista vastausta tähän kysymykseen on mahdoton antaa, sillä vaihtoehtoinen historia ei koskaan toteutunut. Mutta jotakin voisi ehkä päätellä siitä, että suomalaisten yritysten tänä päivänä arvoikseen nimeämistä asioista merkittävä osa ei todellisuudessa näyttäisi olevan arvoja, eli yhteisen toiminnan itsessään hyviä päämääriä, vaan hyveitä – ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä hyviä ihmisiä. Ehkä hyveet on edelleen koettu niin tärkeiksi, että niistä on välttämättä haluttu pitää kiinni, kutsuttiin niitä sitten millä nimellä hyvänsä?

Blogin kirjoittajasta

Antti Kylliäinen johtaa perustamaansa Lykeion Oy:tä, joka on ottanut asiakseen hyveiden palauttamisen oikealle paikalleen suomalaisessa yhteiskunnassa ja suomalaisten arjessa. Kylliäisen arvoja ja hyveitä käsittelevä väitöskirja Hyvän tekijät: hyveet ja arvot yksilön ja yhteisön elämässä tarkastettiin Helsingin yliopistossa marraskuussa 2021 ja ilmestyi samoihin aikoihin Art Housen kustantamana. Kylliäisen väitöskirja on luettavissa täältä!

Antti Kylliäinen vierailee luennoimassa arvoista ja hyveistä Boardman LJT:n tilaisuudessa 11.4.2022. Lue lisää tilaisuudesta ja ilmoittaudu mukaan täältä!

TUTKIJA, HALUAISITKO KERTOA OMISTA TUTKIMUSTULOKSISTASI TÄLLÄ FOORUMILLA?

Voit olla yhteydessä Boardman LJT:n hallituksen puheenjohtajaan Satu Koskiseen (satu.koskinen@boardman.fi) tai viestintäpäällikkö Julia Ruotsiin (julia.ruotsi@boardman.fi).