Boardman Advisors-teematilaisuudessa keskusteltiin globalisaation vaikutuksista ja läntisen arvomaailman uhatusta tilasta. Keskustelussa esitetyt näkökannat pohjautuivat Sixten Korkmanin alustukseen, ja puhetta moderoi Advisors-jäsenfoorumin puheenjohtaja Heikki Lehmusto.

Globalisaation ja kansallisvaltion yhteentörmäys

Globalisaatio on edennyt pitkälle ja koskettaa tavallisia kansalaisia lähemmin kuin koskaan. Maailma on polarisoitumassa, ja on yhä vaikeampaa yhdistää kansallista itsemääräämisoikeutta, demokratiaa ja syvälle menevää globaalia integraatiota. Silmiinpistävä piirre erityisesti läntisessä maailmassa on ollut eriarvoisuuden suuri kasvu, joka ei ole koskenut ainoastaan tulotasoa, vaan myös terveyttä ja elinajanodotetta. Jo antiikin Kreikassa kehitetyt ajatukset ihmisten yhtäläisistä perusoikeuksista, jotka loivat pohjan mediavapaudelle ja demokratialle, ovat uhattuna, kun yhteinen konsensus länsimaisesta arvopohjasta murenee. Totuus ei enää ole sitä, mitä se joskus oli.

Kansallisvaltiot ovat vahvin organisaatio, joka maailmassa tunnetaan. Niiden omat myytit kehittävät ihmisten identiteettejä ja solidaarisuutta, ja kansallisvaltion turvista ihminen hakee tukea, kun pelkoa ja turvattomuutta syntyy. Monet niistä ilmiöistä, jotka huolestuttavat ja ihmetyttävät, ovat nimenomaan seurausta globalisaation ja kansallisvaltion yhteentörmäyksestä. Maapallo kutistuu, valtioiden välinen keskinäinen riippuvuus voimistuu, ja muodostuvat jännitteet antavat lopulta tietä voimakkaalle populismille.

Populistit kertovat yksinkertaistettua tarinaa

Ilmastopoliittinen kriisi on tosiasia, ja geopoliittiset konfliktit ovat edelleen vaarana Aasiassa. Absoluuttinen köyhyys on maailmassa puolittunut, mutta on edelleen merkittävä ongelma. Finanssikriisejä on ollut tihenevään tahtiin, ja rajut kriisit synnyttävät monenlaista tyytymättömyyttä. Näiden ongelmien ratkaiseminen vaatisi vahvaa globaalia yhteistyötä, mutta populismin kasvun myötä kansainvälistä toimintaa jarrutellaan, ja kansainvälistä talousjärjestelmää pyritään horjuttamaan.

Populistit sanovat edustavansa aitoa, turmeltumatonta, homogeenistä kansaa, ja väittävät muiden edustavan vain marginaalisia erityisetuja. Populismille tyypillistä on haikailla autoritäärisen hallitsijan perään ja suhtautua kriittisesti kaikkiin instituutioihin, jotka heidän mukaansa kahlitsevat suoraa kansan vallankäyttöä.

Suuri tragedia, joka populismiin liittyy, on kuitenkin se, että liika yksinkertaistaminen johtaa usein huonoihin päätöksiin, eikä kukaan lopulta hyödy niistä. Nykyinen mediaympäristö, jossa kaikki voivat elää kuplassa, ja vastaanottaa vaan sellaista informaatiota, joka tukee heidän maailmankuvaansa, tukee tätä suuntausta ja heikentää yleistä ymmärrystä.

Populismin kelkkaan ei kannata lähteä, vaan pyrittävä säilyttämään järkiperäinen argumentointi ja usko siihen, että järki voittaa.  Populismi on uhka demokratialle ja sen arvoille, mutta populistit pystyvät harvoin kokoamaan hallitusta, koska arvopohja on niin erilainen muihin puolueisiin verrattuna.

Yhdessä eriarvoisuutta vastaan

Populismin nousun kaltaiset ilmiöt vähenevät, jos eriarvoisuudesta pidetään parempaa huolta. Päätöksiä tehtäessä olisi ennen kaikkea pohdittava, miten ne tulevat vaikuttamaan ympäristöön ja oikeudenmukaisuuteen, jos pyrkimys on pitää järjestelmä pystyssä. Markkinafundamentalismi, jossa sosiaaliturvaa heikennetään ja rikkaiden verotusta kevennetään, ei välttämättä ole paras ratkaisu epävakauden vähentämiseksi.

Suuri kysymys Pohjoismaissa on nykyinen työmarkkinajärjestelmä. Isoon konfliktiin ajautumista ei tule sallia, ja vaikka järjestelmä ei ole kaikista kehuttavin, se ei myöskään ole läpimätä. Järjestelmää tulisi uudistaa, mutta on selvää, etteivät osapuolet pysty siihen itse. Sen sijaan tarvittaisiin osaamiseen ja tietoon perustuvaa kannanottoa komitealta tai työryhmältä, joka pystyisi tarjoamaan uudenlaisia keinoja muutokseen. Rationalismin perintö kantaa, ja on hyvä muistaa, että pohjoismaiseen malliin perustuva suomalainen järjestelmä on yksi maailman parhaista.

Kirjoittanut Emma Laras