Omistajien vaikutus hallitustyöhön

Omistajien vaikutus hallitustyöhön

Boardman Alumnitilaisuus huhtikuun lopulla Hartwall Capitalin tiloissa käsitteli erilaisten omistajien vaikutusta hallitustyöhön. Moderaattorina toimi Tero Luoma, ja aihetta oli käsittelemässä perheyhtiönäkökulmasta Peter Therman, pääomasijoittajakulmalta Heikki Westerlund, ja säätiöiden puolelta Olli Holmström. Tilaisuuden avasi alumnihallituksen puheenjohtaja Jaana Rosendahl.

Omistusoikeus yhteiskunnan toiminnan peruskivenä

Rakenteissa, joissa omistus ei ole suojattua, on anarkiaa ja kaaosta. Pidämme Suomessa omistusoikeutta itsestäänselvyytenä, mutta maailmalla käsite ei ole erityisen vallitseva. Jaana Rosendahl vahvistaa, että esimerkiksi Etiopiassa ollaan vasta rakentamassa maarekisteröintijärjestelmää, mikä tulee mahdollistamaan paikallisten asukkaiden maanviljely- ja rakennushankkeita.

Tero Luoman mukaan erilaisia omistajuuden muotoja on enemmän, kuin osaamme kuvitellakaan. Keskustelu omistajuuden parhaasta muodosta ei ole hedelmällinen, vaan keskustelu olisi syytä suunnata omistamisen eri tarkoituksiin, ja vertailla samantyyppisiä omistusmuotoja keskenään. Ovatko esimerkiksi Suomen pääomasijoittajat kansainvälisellä mittapuulla onnistuneita?

Viisas hallituksen puheenjohtaja kuuntelee omistajaa

Perheyhtiöiden ominaispiirre on se, että arvot ohjaavat vahvasti liiketoimintaa. Päätökset on kuitenkin tehtävä ennen kaikkea järjellä, ei sydämellä. Hartwall Capitalin Peter Therman toteaa, että perheyhtiöissä omistajat luottavat vahvasti ulkopuolisiin ammattilaisiin johtamisessa, ja esimerkiksi heidän yhtiössään enemmistö hallituksen jäsenistä ovat ulkopuolisia.

Hartwall Capital toteuttaa tahollaan omistajien neuvostoa, joka suodattaa hallitukselle 87 omistajan tahtotilaa. Kyseessä on eräänlainen arvonluomisprosessi – kun omistajat tietävät mitä haluavat ja välittävät tiedon, hallituksen on helpompi ymmärtää ja johdon taas toteuttaa. Dialogia on käytävä rakenteen sisällä jatkuvasti, eikä omistajuustyö tule koskaan valmiiksi. Perheyhtiöissä toiminta on pitkäjänteistä, ja työtä tehdään ajatuksella, että toimintaa kehitetään seuraavan sukupolven vaihdosta varten vuosikymmenien päähän. Therman kuitenkin toteaa, että perheyritykset voisivat ottaa oppia pääomasijoittajien katse palloon -asenteesta.

Pääomasijoittaja pitää katseensa ulko-ovessa

Vanha sanonta kuuluu, että kun pääomasijoittaja astuu huoneeseen, hän pitää alati katseensa ulko-ovessa. Heikki Westerlundin mukaan pääomasijoittajan ajattelumalli on hyvinkin järkevä – he sijoittajat yrityksiin ja teollisuudenaloihin, joissa tapahtuu orgaanista kasvua. Pääomasijoittajan kohdeyritys on projekti, jolla on päämäärä ja selkeä aikataulu.

Hallitukset ovat tyypillisesti pääomasijoittajien näkökulmasta arvonnoususuunnitelman toteuttamisen työkalu, ja hallitukset ovat tyypillisesti pieniä ja ketteriä. Yritysjuridiikkaa on, mutta muotoseikat jäävät usein taustalle. Päätöksiä tehdään nopeaan tahtiin, joten pääomasijoittajien ja hallituksen välinen dynamiikka ja luottamus ovat äärimmäisen tärkeässä roolissa. Westerlund kuitenkin toteaa, että pääomasijoittajat voivat oppia paljon perheyritysten pitkäjänteisestä suunnitelmallisuudesta ja säätiöiden merkityksellisyydestä.

Omistajuus syntyy tarkoituksen kautta

Säätiölaissa todetaan, että johdon on huolellisesti toimien edistettävä säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua. Säätiöllä on oltava hallitus. Sen lisäksi sillä voi olla toimitusjohtaja, hallintoneuvosto tai esim. valtuuskunta. Diakonissalaitoksen Olli Holmströmin mukaan säätiön ydintarkoituksella voi olla yksi tai useampi henkinen omistaja tai edistäjä, joka hallituksen jäsenenä edustaa tai kokee edustavansa omistajuutta.

Omistajuus tarkoituksen kautta velvoittaa seuraamaan sitä, miten säätiö edistää tarkoituksensa toteuttamista. Puheenjohtajan on pidettävä huoli siitä, että hallituksella on yhteinen visio ja konsensus siitä, miten toimintaa edistetään ja johdetaan. Säätiöiden haasteena on usein se, että hallituksen jäsenet kokevat erityistehtäväkseen olla taustaryhmänsä tai valitsijansa edustajia ja edunvalvojia, tai vaihtoehtoisesti keskittyvät vain omaan osaamisalueeseensa kuten juridiikkaan tai talouteen. Tarkoituksen toteuttamisen valvojien on täytettävä tämä tyhjiö. Holmströmin mielestä säätiöt voisivat ottaa oppia myös pääomasijoittajien ketteryydestä.

Kirjoittanut Emma Koivusalo