Pirullisista ongelmista toivon liikahduksiin

Pirullisista ongelmista toivon liikahduksiin

Boardmanin Liikkeenjohdollisen tutkimusryhmän tilaisuudessa 5.2.2018 ”Valtionhallinnon uusi johtajuus – jäähyväiset Byroslavialle?” pohdittiin, pysyykö julkisen hallinnon johtajuus maailman muutoksen mukana.

Keskustelussa olivat mukana pääministerin valtiosihteeri ja kokenut poliitikko Paula Lehtomäki, Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, Valtiokonttorin pääjohtaja Timo Laitinen sekä Fortumin yhteiskuntasuhde- ja viestintäjohtaja Arto Räty.

Teknologiset harppaukset sekä perinteisten talouden ja vallankäytön rakenteiden murtumat luovat uutta maailmaa, jossa nykyisillä opeilla ei pärjää. Globalisaatio, ilmastonmuutos ja nouseva protektionismi koskettavat koko maailmaa, kun Suomen erityishaasteita taas ovat väestön ikääntyminen, hoivan tarpeen kasvu sekä kilpailu osaavasta työvoimasta. Vauhti vain kiihtyy ja muutoksiin reagoiva on usein jo askeleen jäljessä.

Miten julkisen sektorin johtajuus pystyy vastaamaan näihin haasteisiin?

Kriisissä hallinnon on pakko toimia, mahdollisuuden edessä ei

Valtiosihteeri Paula Lehtomäki keskittyi nimenomaan muutokseen: hänen mukaansa tarvetta muutokselle voi perustella maailman muuttumisella, mutta sitä tarvitaan myös arvokkaiden asioiden säilyttämiseksi. ”Vaikka meillä on nyt toimiva hallinto, on jatkuvasti pyrittävä kohti parempaa. Kokeilukulttuuri on selkänoja, jonka avulla uskalletaan astua tuntemattomaan.” Hallitusohjelman tavoitteiden saavuttaminen vaatii uutta toimintatapaa, Lehtomäki sanoo ja nostaa poikkihallinnollisuuden, teknologian hyödyntämisen ja osallistamisen valtionhallinnon vastauksiksi haasteeseen.

Suomessa hallinto toimii erinomaisesti kriisitilanteessa, Olli-Pekka Heinonen sanoo ja jatkaa:

Kun kolisee, siilot katoavat saman tien, ihmiset löytävät toisensa ja ratkaisuja syntyy. Huoleni liittyy siihen, että tätä ei tapahdu, kun edessä on mahdollisuus. Kriisissä on pakko toimia, mahdollisuuden edessä ei.

Sokea usko suunnitelmiin lamauttaa organisaation

Arto Rädyn näkemyksen mukaan johtaminen on yksinkertainen asia: ihmisten välistä kanssakäymistä. Tässä onkin yleensä suurin kompastuskivi. Jos päätöksentekijä etukäteen päättää mikä on lopputulos, se lamauttaa organisaation ja motivaation, kun sille ei anneta tilaa toimia.

Räty painottaa, että johtaminen on kaksisuuntaista. Valtion toimintakulttuurissa se on kuitenkin yksisuuntainen tie: johtajat antavat tavoitteet, tavat ja päätökset. Hallinnossa uskotaan siihen, että asia toteutuu, kun sille tehdään suunnitelma ja budjetti. Heinonen komppaa Rätyä ja sanoo, että julkisessa hallinnossa äärimmäisen vahvasta suunnittelu-uskosta on pakko luopua, sillä se lamauttaa organisaation ja vähentää kykyä reagoida muutoksiin tulevaisuudessa. 

Pirulliset ongelmat vaativat uutta johtajuutta

Tulevaa pitää ennakoida, mutta suunnittelu tähtää tulevaisuuden vaihtoehtojen vähentämiseen. Ennakointi tähtää tulevaisuuden vaihtoehtojen lisäämiseen, Heinonen huomauttaa. Tämä liittyy vahvasti siihen, että kompleksisuus ja keskinäiset riippuvuudet kasvavat jatkuvasti ja näin ollen nykyään ratkaistavat ongelmat ovat entistä pirullisempia.

Ne ovat ongelmia, joita on lopullisesti mahdoton ratkaista, niiden sisällä on paradokseja. Hyvin olennainen asia julkisen hallinnon johtajalle on se, kuinka hyvin hän pystyy sietämään ratkaisemattomia ongelmia ja silti säilyttämään toimintakykynsä. Heinonen nostaakin johtajuuden kulmakiviksi organisaation suorituskyvyn ja oppimisen johtamisen.

”Meillä ei ole oppia siitä, miten johtaa tässä maailmassa. Joudumme opettelemaan tämän kaiken”, Timo Laitinen sanoo: ”Ympäristö muuttuu ja maailma muuttuu, mutta ihminen ei. Ihminen haluaa aina tulla huomatuksi ja kuulluksi ja tässä ollaan johtamisen ytimessä.”

 

Annika Sipilä

Boardman Oy