Kunta konsernina – miten tytäryhtiöitä ohjataan ja kokonaisetua vaalitaan
11.02.2026
Kunnat ja hyvinvointialueet toimivat yhä useammin konserneina. Tytäryhtiöiden erilaiset roolit, hallitusten kokoonpano ja konsernin kokonaisetu asettavat omistajaohjaukselle vaatimuksia, jotka vaikuttavat suoraan siihen, miten konsernia käytännössä johdetaan.
Kunta konsernin emona
Kunnat ja hyvinvointialueet hoitavat tehtäviään kahdella tavalla: osa palveluista tuotetaan suoraan kunnan tai hyvinvointialueen omassa organisaatiossa, osa tytäryhtiöiden kautta. Tällöin puhutaan kunta- tai hyvinvointialuekonsernista.
Se, millaisia tytäryhtiöitä konserniin kuuluu, on valtuuston päätös. Valtuusto linjaa myös omistajapolitiikan, jonka pohjalta konsernia ja sen yhtiöitä ohjataan.
Tytäryhteisöt voivat olla tarkoitukseltaan hyvin erilaisia. On juridisesti perusteltua ja käytännössä järkevää ohjata kilpailluilla markkinoilla toimivaa yhtiötä eri tavalla kuin yhtiötä, joka toimii osana kunnan tai hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa. Tämä ero on tärkeää tunnistaa jo tavoitteita asetettaessa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden konserniyhtiöiden hyvästä johtamisesta keskusteltiin myös Boardmanin taannoisessa webinaarissa. Äänessä Sami Sarvilinnan lisäksi kokenut hallitusammattilainen Laura Raitio. Moderoijana Boardmanin Hanna-Mari Aula.
Tavoitteena konsernin kokonaisetu
Sekä kunnilla että hyvinvointialueilla on velvollisuus varmistaa, että tytäryhteisöjen toiminta palvelee koko konsernin etua. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhteensopivaa taloussuunnittelua, yhteisiä hyvän hallinnon periaatteita sekä investointeja, jotka tukevat konsernin yhteisiä tavoitteita.
Kokonaisedun sisältö ei kuitenkaan ole kaikkialla samanlainen. Konsernistrategia, omistajaohjauksen periaatteet ja konserniohje ovat avainasiakirjoja, joiden avulla kokonaisetua määritellään ja konkretisoidaan.
Tytäryhtiöiden hallitusten nimittäminen
Lähtökohtana on, että konserniyhtiöiden hallituksilla on osaaminen ja kyky huolehtia yhtiön toiminnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituksella tulee kokonaisuutena olla riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus.
Hallitusten nimitysprosessiin kuuluu tyypillisesti valtuustoryhmien välinen neuvottelu mandaattipaikoista. Tämä ei itsessään ole ongelma. Poliittisten ryhmien välillä tulisi kuitenkin vallita yhteisymmärrys siitä, että nimettävillä henkilöillä on tehtävään sopiva osaaminen, riittävä motivaatio sekä ajankäytön mahdollisuus. Näin voidaan parhaiten vaalia konsernin kokonaisetua ja varmistaa hallituksen kollektiivinen asiantuntemus.
Kaksoisroolien osalta on syytä olla tarkkana. Vaikka konsernijohtoon kuuluvan luottamushenkilön tai viranhaltijan valitseminen konserniyhteisön hallitukseen ei ole varsinaisesti lainvastaista, se ei ole myöskään hyvän hallintotavan mukaista. Konsernijohdon tehtäviin kuuluu myös konserniyhteisöjen valvonta, eikä tilanne, jossa henkilö valvoo itse itseään, ole useinkaan toimiva ratkaisu.
Fokus yhtiössä, ei poliittisessa keskustelussa
Hallituksen tehtävänä on keskittyä yhtiön toimintaan, sen menestykseen ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Konserniyhtiön hallitus ei ole oikea paikka poliittiselle tai ideologiselle keskustelulle, vaikka houkutus siihen saattaakin olla suuri.
Poliittisten linjausten paikka on valtuustoissa ja muissa kunnan ja hyvinvointialueen päätöksentekoelimissä. Kun linjaukset on tehty, tytäryhtiön tehtävä on toteuttaa niitä omassa toiminnassaan.
Kirjoittajasta:
Sami Sarvilinna on filosofian tohtori ja varatuomari. Hän työskentelee hallinto-oikeustuomarina Helsingin hallinto-oikeudessa. Hän on aiemmin toiminut 17 vuoden ajan Helsingin kaupungin ja kaupunkikonsernin johtotehtävissä, ensin kaupunginlakimiehenä ja sittemmin kansliapäällikkönä.
Boardmanin kuntayhtiöille suunnattu tilannekuva-arviointi on pitkälle kehitetty työkalu, joka auttaa yhteisön hallitusta ja johtoa kehittämään yhtiön toimintaa sen tarkoituksen ja strategian mukaisesti. Arviointi tukee myös omistajien, hallituksen ja johdon vuorovaikutuksen ja yhteistyön edistämistä.