Tutkijablogi: Kulttuurisen pääoman ymmärrys ja hyödyntäminen on tie kansainväliseen kasvuun

Kansainvälinen menestys syntyy kunnianhimoisesta visiosta, pitkäjänteisestä työstä ja verkostoitumisesta. Mutta myös ennen kaikkea kyvystä hyödyntää kulttuurista pääomaa osana liiketoimintaa. Turun kauppakorkeakoulussa väitöskirjaansa valmisteleva Liisa Ketomäki kirjoittaa taiteen ja elinkeinoelämän yhteisestä arvonluonnista.

Visio, uskallus ja kova työ

Keväällä mm. Helsingin Sanomissa keskusteltiin suomalalaisista johtajista ja siitä, miksi suomalaset yritykset eivät menesty kansainvälisesti. Kiinnostava, ikuinen aihe. Tällä hetkellä yksi ratkaisu saada kasvua aikaan on ”luovuuden” korostaminen.

Olen itsekin kirjoittanut ja tulen kirjoittamaan lisää luovuudesta ja sen kultivoinnista. Mutta se ei yksin riitä. Jokaisessa ihmisessä on luovuutta ja ongelmana on toki varmasti se, että ei ole tarpeeksi luovuutta tai luovat ideat eivät saa tilaa. Olen kuitenkin itse töissä luovalla kentällä, eikä sielläkään pelkillä ideoilla ja luovuudella pitkälle päästä. Ideoiden heittely ilmaan voi olla jopa sinänsä helppoa.

Keskeisempää suomalaisen kulttuurin, elinkeinoelämän tai minkä vain sektorin menestykselle kansainvälisesti on ideoista rakennettu visio ja strategia, energia ja kova työ. Vision on oltava tarpeeksi kunnianhimoinen, jotta se voi menestyä kansainvälisesti. Tarvitaan uskallusta ja rohkeutta, ennen kaikkea energiaa.

Näe itsesi roolista riippumatta osana kansainvälistä yhteisöä

Avain kansainväliseen menestykseen yksilönä tai yhteisönä on se, että alusta asti kokee aidosti olevansa osa kansainvälistä kenttää. Verrokit ovat tällöin muita kansainvälisiä menestyjiä eivätkä kotimaisia toimijoita. Pitää olla intohimoa, intoa ja energiaa lähteä matkaan maailmalle vision mukana. Ja sitten tarvitaan kovaa työtä. Jatkuvaa verkostoitumista, yhteydenpitoa ihmisiin, jatkuvaa myyntiä, kielitaidon ja kulttuurin tuntemuksen kerryttämistä markkinoista riippuen.

Vaikka maailma on avoin ja matkustamme, opiskelemme ja työskentelemme kansainvälisesti, kuulee liian usein rivien välistä, että ei aidosti uskota itsekään, että voi menestyä kansainvälisessä vertailussa.

Kauppalehti haastatteli hiljattain Suomen New Yorkin väistyvää pääkonsuli Jarmo Sarevaa suomalaisten yritysten menestysedellytyksistä USA:ssa ja tekstistä välittyi selkeä viesti: suomalaisten yritysten johto, hallitus ja omistajat eivät hahmota kulttuurisen pääoman merkitystä ja arvoa kasvulle. Siis sitä, miten oma kulttuuri ja kohdemaan kulttuuri on hyvä tuntea ja ymmärtää, miten se vaikuttaa siihen, miten toimimme ja miten tulisi toimia tuloksellisesti.

Taide ja elinkeinolämä yhteistyöhön

Mitä voimme tehdä? Uskon, että suomalaisilla yrityksillä olisi vielä enemmän kansainvälistä menestystä, mikäli ne ammentaisivat maamme kulttuurisesta pääomasta. Pohjoismaisuushan kiinnostaa – suomalaisuus kiinnostaa.

Tunnen perinpohjaisesti ranskalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa ja siellä tämä osataan. Macron vastaanottaa vieraansa Versailles’n palatsissa. Olympialaisten avajaiset olivat todellista ranskalaisen historian ja kulttuurin tykitystä.

Yksi maailman menestyneimmistä yrityksistä ja ihmisistä niiden takana on LVMH ja Bernard Arnault. Kiinnostavaa on, mitä Arnault aikanaan oivalsi. Hän ymmärsi mielestäni muita aiemmin, mikä on kulttuurisen pääoman arvo. Toki hän sitten liikemiehenä osasi myös tehdä oivalluksensa jälkeen oikeita siirtoja.

Tarinan mukaan hän istui newyorkilaisessa taksissa ja jutteli kuljettajan kanssa. Kuljettaja ei kysyttäessä tiennyt presidentti Georges Pompidou’ta, mutta hän tiesi Christian Diorin. Arnault, joka on muuten erinomainen pianisti ja suuri taiteen kerääjä, jäi pohtimaan tätä. Loppu on historiaa. Hän oivalsi, että ranskalaisuuteen liittyy sellaista kulttuurista pääomaa, joka voidaan tiivistää mielikuviin huikeasta estetiikan tajusta, muodin huippumaasta ja tunteesta jostakin paremmasta, jota asiakas ostaa ostaessaan ranskalaista muotia – ja tälle voi laittaa kalliimman hinnan. Ostamalla ranskalaista muotia ostaa ranskalaisen kulttuurisen pääoman tuotteen.

Samalla tavalla me haluamme tehdä menestystarinaa suomalaisesta saunasta, suomalaisesta sisusta, luotettavuudesta ja mutkattomuudesta, suomalaisesta musiikki-ihmeestä, Tove Janssonin Muumeista ja niin edelleen.

Kulttuurinen lukutaito tai kyky hyödyntää kulttuurista pääomaa on taitolaji

Mielestäni tarvitsemme taidekentän ammattilaisia tekemään näitä ilmiöitä vielä näkyvämmäksi, jotta vahvistamme kulttuurista pääomaamme ja sitten yritysten huipputekijät vievät näitä tuotteina maailmalle. Tarvitaan ylpeyttä omasta kulttuuristamme – mutta myös sen sanoittamista, kuvaamista ja mielikuvien luomista.

Tarvitaan vahvaa itsetuntoa ja itsetuntemusta. Kykyä tehdä vahvuuksista myyntivaltti ja parantaa tunnistettuja heikkouksia. Yhtä paljon tarvitaan syvällistä kunnioitusta ja ymmärrystä kohdemaan kulttuurista. Tarvitaan kulttuurikentän ja yrityskentän yhteistyötä, kahden kentän ennakkoluulotonta verkostoitumista.

Suomalaiset yritykset voivat menestyä ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin maan yritykset ja suomalaiset yksilöt voivat päätyä kansainvälisille näköalapaikoille siinä missä muutkin maailman ihmiset. Kyse on ennen kaikkea tahdosta päätyä sinne.

Lopuksi, Suomi on saavuttanut statuksen maailman onnellisimpana maana. Se ei ole mikään pieni saavutus. Se kertoo hyvästä arjesta, mahdollisuuksista ja toimivasta yhteiskunnasta. Mutta mikäli kasvua halutaan, pitää olla halu kasvaa ja tavoite on asetettava korkealle.

Kirjoittajasta

Liisa Ketomäki (VTM, M.A.) on kansainvälisen Mahler Chamber Orchestran toimitusjohtaja. Hän tekee väitöskirjaansa taiteen ja elinkeinoelämän yhteisestä arvonluonnista Turun kauppakorkeakouluun, sekä puhuu ja kirjoittaa aiheesta laajasti. Vuosina 2021-2025 hän toimi Suomalais-ranskalaisen kauppakamarin puheenjohtajana.

Boardman LJT (Liikkeenjohdollinen tutkimusryhmä) on yksi Boardman-osaamisverkoston jäsenfoorumeista. Sen tavoitteena on edistää tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua sekä tutkitun tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa. LJT:n tutkijablogissa tuomme esiin omistajien, hallitusjäsenten ja johdon kannalta kiinnostavia tutkimustuloksia kehittämisessä ja päätöksenteossa hyödynnettäviksi.