Digitalisaation vuoksi talouden mittarit eivät enää mittaa hyvinvointiamme kokonaisvaltaisesti – mutta ovatko ne koskaan sitä mitanneet?
15.11.2017
Yhteenveto Boardmanin Liikkeenjohdollisen Tutkimusryhmän (LJT) 6.11.2017 pidetystä tilaisuudesta ”Rikkooko digitalisaatio talouden mittarit?”
Keskustelun alustajat: Matti Paavonen, PALTA ry; Eljas Tuomaala, Tilastokeskus; Juha Itkonen, Suomen Pankki
Digitalisaatio on ollut puhutuin ja tärkein trendi jo muutaman vuoden ajan niin yritysmaailmassa, kuin jokaisen ihmisen arkielämässä. Käytännön tasolla moni asia, kuten pankissa asiointi tai ostosten tekeminen on helppoa ja vaivatonta vaikka mobiilisovelluksen avulla, eikä sisällä välttämättä ollenkaan asiakkaan ja asiakaspalvelijan välistä vuorovaikutusta. Aikaa säästyy ja asiat hoituvat nopeammin. Tämä muutos heijastuu myös työpaikoilla. Olemme menettämässä rutiinitöitä ja asiantuntijoiden määrä puolestaan kasvaa. Tällaisten yhteiskunnan muutosten voisi ainakin olettaa lisäävän hyvinvointia. Meillä pitäisi olla enemmän aikaa kehittää itseämme ja työtehtävämmekin ovat mielekkäämpiä. Emme joudu tekemään enää asioita, joita kone voi tehdä puolestamme.
Digitalisaation myötä pyörää ei ole keksitty uudelleen, vaan meille on tuotu asiointiin vaivattomuutta, helppoutta ja valinnanvaraa. Yritysten on pysyttävä perässä tässä kehityksessä. Toisaalta haasteiden lisäksi digitalisaatio tuo yrityksille myös uusia mahdollisuuksia. Tuotteen digitaalinen jakaminen on hyvin helppoa, joten skaalautuvuus voi olla hyvin suurta ja nopeaa. Jakelukustannukset ovat myös matalat. Digitalisaatio ei ole muuttanut lopputuotteita, mutta kulutustavat ovat muuttuneet. Digitalisaatiota voisi verrata sähkön keksimiseen, sillä se vaikuttaa kaikkiin toimialoihin yhä enemmän.
Digitalisaation vaikutukset talouden ja yritysten kannalta
Liiketoiminnan digitalisointi on kasvuhakuisten yritysten liiketoiminnan tavoite, sillä jopa 84% näistä yrityksistä pitää sitä yhtenä keskeisimmistä tavoitteistaan (PALTA, Digitaloudesta kasvua 2017 tutkimus). Tulokset ovat nähtävissä myös päinvastaiseen suuntaan- mitä vastahakoisempi yritys on digitalisaation suhteen, sitä epätodennäköisemmin se menestyy.
Miten sitten otamme digitalisaation huomioon talouden mittaamisessa? Esimerkiksi BKT on yksi keskeisimmistä talouden ja hyvinvoinnin mittareista, mutta digitalisaation myötä on syntyviä aiemmin mainittuja laadullisia ns. epäsuoria vaikutuksia se ei mittaa. Miten mittaamme sen, että löydämme tietoa lähes mistä tahansa asiasta vaivattomasti ja nopeasti Internetistä, tai sen, että vaikka ruuan tilaaminen onnistuu mobiilisovelluksen avulla ja valikoima on runsaampi, kuin aikanaan?
Voimme mitata digitalisaation välillisiä ja suoria vaikutuksia BKT:hen. Ilmaispalveluita on verkossa paljon ja suuri osa niistä rahoitetaan mainostajien ansiosta. Välillisesti tämä näkyy myös BKT:ssä. Periaatteessa myös verkossa toimivat välityspalvelut (kuten verkkohuutokaupat ja AirBnB) sisältyvät BKT:hen, mutta näiden kanssa on ongelmia esimerkiksi sen paikallistamisen suhteen, mistä tavara on ostettu. Tämän takia globaalia palvelu- ja tavaratuotantoa koskevia tiedonkeruumenetelmiä on kehitettävä. Ilmaispalvelut, kuten Wikipedia tai Linux eivät näy BKT:ssä, mutta YouTube, Facebook ja muut mainosrahoitteiset palvelut näkyvät siinä myös välillisesti. Suoria vaikutuksia BKT:n kasvuun on puolestaan toimialoilla, jotka liittyvät läheisesti Internetiin, kuten ICT- sektori.
Digitalisaatio on muuttanut monia yhteiskunnan toimintatapoja merkittävästi ja nämä muutokset heijastuvat suoraan BKT:hen. Kotitalouksista on tullut palvelun tuottajia (AirBnB, matkanvarauspalvelut), jolloin BKT supistuu. Talouden mittarina BKT on vielä käyttökelpoinen, jos puhutaan määrästä, eikä laadusta. Se, että elämänlaatumme on parantunut ei ole BKT:ssa mitattava asia, eikä sen pitäisi ollakaan. Tällä hetkellä tuottavuuden kasvuvauhti on hidastunut, vaikka teknologinen kehitys onkin kiihtynyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiat olisivat huonosti. Japanissa tämä tilanne on nimellisesti vielä huonompi (Japanin talous ei ole kasvanut kahteenkymmeneen vuoteen), mutta jokainen, joka on nähnyt kuinka hyvinvoiva Japanin yhteiskunta on esim. työllisyyden, teknologisen kehityksen tai elintason suhteen, ei voi rinnastaa talouden kasvua ja hyvinvointia toisiinsa.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
BKT ei siis ole hyvinvoinnin mittari, vaikka se korreloi monen hyvinvoinnin kannalta tärkeän tekijän kanssa. Tuotantoraja määrittää, mikä sisältyy talouden tilinpitoon ja mikä ei. BKT:n ulkopuolelle jää monia keskeisiä hyvinvoinnin kannalta tärkeitä mittareita, mutta eikö näin ole aina ollut? Voimme kuitenkin mitata BKT:n avulla vaikka veroastetta, joten kannattaako wikipediakirjoittelusta tai vaikka internetistä löytyneiden lempireseptien kokkaamiseen liittyviä hyvinvoinnin lähteitä sisällyttää siihen?
Virallisen BKT:n ulkopuolelle jäävien asioiden kasvu on ollut digitalisaation myötä huimaa. BKT laskelmia ei tarvitse korjata, sillä se arvioi edelleen hyvin työllisyyttä, sopii rahapolitiikan mitoittamiseen ja verotulojen saamisen arviointiin. Sitä ei siis kannata muuttaa esimerkiksi vaikka laatuindeksin avulla.
Loppujen lopuksi voimme luottaa kuitenkin siihen, että kaikkea ei voi automatisoida. Ihmisillä on yhä empaattisia taitoja ja ihmiskontaktin arvo tuleekin mahdollisesti tulevaisuudessa saamaan aivan uutta arvoa, jota tekoäly tai digitalisoituminen ei voi tuoda.
Kirjoittanut: Anna Zapasnik, (Primasia, Akateemiset Muusikot)
Julkaistu 15.11.2017
VTM Matti Paavonen on Paltan pääekonomisti, jonka tärkein työkalu on tieto ja intohimona informaatiomuotoilu eli tiedon esittäminen mahdollisimman ymmärrettävässä muodossa. Paavosen työn kannalta merkittävimmät ilmiöalueet ovat palvelutalouden kehitys ja digitalisaation vaikutukset taloudessa.
KTM Eljas Tuomaala on yliaktuaari Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä. Tuomaala on erikoistunut kansantalouden tilinpitoon. Hän vastaa osaltaan yrityssektorin laskennasta.
VTT Juha Itkonen on ekonomisti Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla. Itkonen on erikoistunut Suomen talouden seuranta- ja ennustetyöhön. Hän on väitellyt ilmastonmuutoksen ja verkostojen taloustieteestä ja opiskellut Helsingin ja Münchenin yliopistoissa.
Tilaisuuden isäntänä toimi Paltan toimitusjohtaja Riitta Varpe. Keskustelun vetivät LJT:n hallituksen jäsen Osmo Soininvaara ja puheenjohtaja Satu Mehtälä.