Mikko Haapanen ja Tom von Weymarn pohtivat Boardmanilla omistajien, hallituksen ja johdon päätöksentekoketjun murrosta.

Globaalit megatrendit ravisuttavat yritysten päätöksentekoketjujen rakenteita

Omistajien, hallituksen ja johdon päätöksentekoketjun on oltava hereillä, kun globaalit ilmiöt muuttavat maapallon väestön keskeisiä arvoja ja tarpeita. Kun kapitalismin rakenteita ja järjestelmiä kyseenalaistetaan, edessä on paradigman muutos jossa koko hallintaketjun toimivuutta joudutaan arvioimaan uudelleen.

Osakeyhtiölain pykälä omistaja-arvon kasvattamisesta on yhä relevantti. Voiton tavoittelun rinnalle ja olemassaolon perusteeksi on kuitenkin tullut kasvava tarve löytää yritysten toiminnan tarkoitukseksi joku yhteiskunnallinen ulottuvuus, ja yritysten olemassaolon kivijalaksi ja yksilön työnteon perustaksi haetaan yritystoimintaan merkityksellisyyttä. On yhä menestyttävä, mutta yhä tärkeämmäksi näyttää nousevan se, miten menestytään.

Individualismin kasvun myötä myös yritysten toimintakulttuurin merkitys korostuu. Puhutaan jatkuvasti muuttuvista asiakastarpeista ja tähän liittyen ennennäkemättömästä asiakasfokuksesta. Operatiiviselle tiimille on määriteltävä suunta ja pelisäännöt. Pelisääntöihin kuuluu vapauksia omaehtoiselle toiminnalle tulkita  ja reagoida tilannekuvissa tapahtuviin muutoksiin. Operatiivisen tiimin johdon haasteeksi muodostuu yksilöitä tukevan kulttuurin luominen.

Omistajien, hallituksen ja johdon roolit paradigman muutoksessa

Hallintaketjuun sisältyvien osapuolten tehtäviä ja rooleja tarkastellaan usein liian kapeasta näkökulmasta. Ketjun jokainen osapuoli muodostaa oman tiiminsä ja ketjun molemmista päissä asiakkaat, kuluttajat ja joskus myös äänestäjät vaikuttavat hallintaketjuun sisältyvien tiimien havaintoihin ja johtopäätöksiin. Asiakas, kuluttaja, äänestäjä, heidän arvonsa ja tarpeensa, ovat ”disruptiivisia” voimia, joista hallintaketjun jokaisen tiimin tulisi olla totaalisen tietoinen.

Kasvollisilla omistajilla on primääri vastuu arvojen määrittelemisestä – miten he haluavat, että omistaja-arvoa kasvatetaan sekä mikä on se yhteiskunnallinen ulottuvuus jossa he haluavat olla mukana vaikuttamassa. Kasvollisilla omistajilla tulisi myös olla näkemys omistustensa  riskitasosta, osinkopolitiikasta sekä vieraan pääoman osuudesta yrityksen rahoitusrakenteessa.

Operatiivinen tiimi on ensisijaisesti vastuussa yrityksen strategisen tilannekuvan jatkuvasta päivittämisestä, ja sen pohjalta strategisten optioiden havainnollistamisesta. Kun emme tarkkaan tiedä miltä huominen tuo mukanaan, voi olla viisautta arvioida strategisia optioita tulevaisuusskenaarioiden pohjalta.

Hallintaketjun yhteisymmärrys ratkaisee

Yritysten strategiset tilannekuvat muuttuvat ripeästi. Tilannekuvan tulisi siksi olla jatkuvan vuoropuhelun keskeisenä teemana kaikissa hallintaketjun tiimeissä. Ratkaisevaksi menestymisen edellytykseksi nousee tilannekuvien pohjalta tehdyt  johtopäätökset ja niiden  jalkauttaminen.

Hallintaketjujen portinvartijoita ovat ankkuriomistajat, hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja joiden saumaton yhteistyö ja vuoropuhelu ratkaisevat yrityksen menestymisen. Portinvartijoista ehkä tärkein on hallituksen puheenjohtaja, joka johtaa hallituksen puhetta, ja siinä roolissa vaikuttaa hallituksen työjärjestykseen sekä eri teemojen ajan käyttöön. Tämän lisäksi hän on myös keskeinen katalysaattori sille vuoropuhelulle, jota koko ketjussa tulisi käydä strategisesta tilannekuvasta ja sen pohjalta vedettävistä johtopäätöksistä.

Mitä monimutkaisempi hallintaketju, sen vaikeampaa on yhteisen tilannekuvan hahmottaminen ja yhteisymmärryksen saavuttaminen johtopäätöksistä ja johtopäätösten jalkauttamisesta. Tässä paradigman muutoksessa ne yritykset menestyvät, joissa hallintaketjun portinvartijat sekä portinvartioiden johtamat tiimit osaavat vetää oikeat johtopäätökset – kilpailijoita nopeammin ja paremmin. Tässä keskeisenä vaikuttajana on tunneäly. Mitä enemmän hallintaketjun tiimeillä ja erityisesti niiden portinvartioilla on tunneälyä sen todennäköisempää on, että yhteisymmärrys saavutetaan. Kasvolliset omistajat, jotka nimitysprosessien kautta ovat vaikuttamassa hallitusten kokoonpanoon, tulisi kiinnittää erityistä huomiota ainakin hallitustiimin kokoonpanoon – sen jäsenten diversiteettiä lisääviin tulokulmiin  ja erityisesti sen puheenjohtajan kykyyn vuoropuhelun mahdollistajana.