Miten järkyttyneitä Esperin ja Attendon hallituksen jäsenet olivat lukiessaan uutisia firmansa toimintatavoista? Suurinta järkytys oli, mikäli hallitus ei tiennyt väärinkäytöksistä, kuten uutisoinnin mukaan näyttää olleen laita.  Astetta lievempää järkytys saattoi olla, jos johdon ja esimiesten toimintatapa oli hallituksen edellyttämää. Mieliharmi tuli näin ollen siitä, että yritys kärähti.

En arvaile, mistä lopulta on kyse median pyöritykseen joutuneissa yrityksissä. Kaikissa tapauksissa hallituksen on katsottava peiliin. Hallituksen tulee tietää johtamansa yrityksen toimintatavoista, myös maineriskeistä. Heikommallakin etiikan lukutaidolla varustetun hallituksen pitää kuulla hälytyskellojen ääni ja havahtua. Hyvä hallitus varmistaa yrityksen toiminnan eettisyyden ainakin kahdella tavalla, joista molemmat ovat välttämättömiä: luomalla eettiset ohjeet sekä hankkimalla palautetta yrityksen eettisyydestä.

Eettinen ohjeisto

Eettisen ohjeiston (Code of Conduct) laatiminen on ennakoiva toimenpide. Ohjeiston ei tule olla pitkä; kaikkia mahdollisia tilanteita on mahdoton ennakoida. Valikoidut ja toimialaa heijastavat pelisäännöt antavat johdolle ja henkilöstölle pohjan tilannekohtaiselle arvioinnille niissäkin tapauksissa, joihin ei ole luotu erillistä ohjetta.

Hyvä ohjeisto on muutakin kuin jono kieltoja. Se kertoo myös, minkälaista positiivista toimintaa yritys odottaa vastuuhenkilöiltään ja työntekijöiltään. Mitä hyvää yritys haluaa levittää ja välittää ympärilleen?

On kysytty, tarvitsemmeko lopulta erityisiä eettisiä ohjeita. Eivätkö maalaisjärki, hyvä kotikasvatus ja kultainen sääntö riitä? Kysymys on sikäli järkevä, että etiikka on pohjimmiltaan paljon muuta kuin sääntöjä. Se on ajattelutapa.

Kokemukset ovat osoittaneet sääntöjen tarpeellisuuden. Mielikuvituksemme ei aina riitä hahmottamaan, mitä esimerkiksi vastavuoroisuuden tai oikeudenmukaisuuden periaate voisi tarkoittaa yksittäisissä tilanteissa. Säännöt ovat eettisen ajattelun tuki, jota ilman on vaikea luoda yhtenäistä eettistä kulttuuria.

Joskus eettiset ohjeet laaditaan vain muodon vuoksi. Ne kopioidaan toisen firman kotisivuilta ja upotetaan osaksi omaa viestintää. Copy paste -systeemi saattaa olla jopa maan tapa. Tällöin ohjeisto jää mitättömäksi näyttödokumentiksi ja kasvojen pesuksi. Avainhenkilötkään eivät välttämättä tunne, saati sisäistä sen periaatteita.

Luin hoitoalan vaikuttajan todenneen, että eettisten ohjeiden laatiminen on vaikeaa. Sitä se ei ole, ainakaan jos laatiminen toteutetaan osallistavasti ja systemaattisesti, oikeita kysymyksiä tehden ja keskustellen. Olen ollut mukana useissa etiikkaprosesseissa ja havainnut, että oman yhteisön etiikan miettiminen voi olla erityisen innostavaa.

Palautteen kerääminen

Palautteen kerääminen on suossa tarpomista, ellei organisaation arvoista ja etiikasta ole kunnolla keskusteltu. Kun eettiset ohjeet on kiteytetty ja ajettu sisään, on aika seurata, miten ne alkavat toimia organisaation arjessa.

Ohjeiden toimivuutta voi tutkia monella tavalla:

• Pilliin puhaltaminen (Whistleblowing) on järjestelmä, jossa kuka tahansa voi ilman pelkoa raportoida näkemistään eettisistä rikkomuksista.
• Eettinen toimikunta tai etiikkavaltuutettu (Ethics ombudsman) on hyväksi koettu kanava tarkastella säännöllisesti yhteisön eettisyyttä sekä käsitellä havaittuja puutteita.
• Kyselytutkimuksilla on tärkeä paikkansa. Ne voivat olla sähköisiä kyselyjä, kuten Muel Kaptainin malli The Corporate Ethical Virtues Model.
• Laadulliset haastattelut silloin tällöin, esimerkiksi ryhmäinterventioina, antavat täydentävää tietoa organisaation toimintatavoista ja ilmiöiden taustoista.
• Keskustelukulttuuri on kaiken pohja. On olennaista, että kaikenlaisista asioista voi keskustella avoimesti.

Valpas hallitus sijoittaa vuosikelloonsa keskustelutilanteen, jossa käsitellään palautteita ja organisaation eettisiä haasteita sekä sovitaan käytännön toimenpiteistä.

Hyvin ajateltu etiikka on resurssi, ei rajoite.

Tapio Aaltonen on teologi, yrittäjä ja Boardmanin partneri, joka on  erikoistunut johtamisen ja etiikan teemoihin.