Oppeja hallitustyöskentelyyn

Oppeja hallitustyöskentelyyn

Pörssiyhtiöiden kehittämisfoorumin ”Oppeja hallitustyöskentelyyn”-tilaisuus järjestettiin 21.1. Varman pääkonttorilla Salmisaaressa. Tilaisuuden puhujina olivat Risto Siilasmaa ja Jorma Eloranta, joiden kirjojen pohjalta keskusteltiin hallitustyöopeista sekä yrityskulttuurista pörssiyhtiöissä. Kirjoja kommentoimassa oli myös Laura Raitio sekä Arja Talma.

Laura Raitio kiitteli Risto Siilasmaan ”Paranoidi Optimisti”-kirjaa ja erityisesti sen huomioita skenaariotyöskentelystä, keskustelukulttuurin kehittämisestä, perinteisten roolien kyseenalaistamisesta ja haastamisesta sekä pysähtymisen tärkeydestä. Raitio korosti olevansa sama mieltä siitä, että on valittava keskeisiä, ajankohtaisia mittareita ja pystyttävä olemaan tarpeeksi ”paranoidi”, että hyvässäkin tilanteessa pystyy näkemään kehityskohtia ja on tarpeeksi uskallusta toteuttaa niitä. Arja Talma taas nosti esille Jorma Elorannan kirjasta, ”Hallitus johdon tukena”, tärkeitä huomioita disruptioiden havaitsemisesta sekä strategiayhteistyön tärkeydestä hallituksen ja johdon välillä, todeten, että hyvä strategia pohjautuu aina yrityksen vahvuuksiin.

Boardmanin hallituksen puheenjohtaja Kim Karhu johti Jorma Elorannan ja Risto Siilasmaan keskustelua hallitustyöskentelystä.

Molemmat puhujat olivat vakaasti strategisuuspainotteisen hallitustyöskentelyn puolestapuhujia, ja toivoivat yrityksiin pyrkimystä erottaa strategisuus ja operatiivisuus toisistaan. Hallitus, joka joutuu pohtimaan lyhyen aikavälin rahoituksen riittävyyttä, pystyy harvoin venymään pitkän tähtäimen strategiseen ajatteluun. Strategian keksijällä ei ole merkitystä, vaan se on alati muuttuva ja kehittyvä prosessi, jota tulee käsitellä jokaisessa hallituksen kokouksessa.

Strategiatyön tasapaino jakautuu Risto Siilasmaan mukaan niin, että johto omistaa strategian. Kultainen lanka muodostuu, kun hallituksen kanssa keskustellaan isoista kokonaisuuksista jo varhaisessa vaiheessa, ja se pystyy luomaan uusia ideoita johdon luomien valmisteluiden lisäksi. Skenaariotyöskentely on tähän hyvä työkalu, sillä se on loistava tapa muodostaa tulevaisuudenkuvaa. Siilasmaan mukaan strateginen ketteryys, joka ei katso eteenpäin ja pohdi eri vaihtoehtoja, ei ole ketteryyttä lainkaan. Eloranta vahvistaa tämän, ja toteaa skenaariotyöskentelyn olleen jo 70-luvulla merkittävä kilpailuetu mm. Shellille.

”Strateginen ketteryys, joka ei katso eteenpäin ja pohdi eri vaihtoehtoja, ei ole ketteryyttä lainkaan.”

Jorma Eloranta korosti, että hallituksen keskeisten tehtävien, Board Agendan, hahmottaminen on hallitustyön ydin. Tilannekuvan on oltava kaiken lähtökohtana, mutta lisäksi on syytä tarkastella markkinoita ja kilpailijoiden toimintaa sekä teknologista kehitystä. Yrityksen kulttuuria on syytä kehittää pohtimalla toimintatapoja ja tietenkin analysoimalla virheitä, jopa tekemään niitä kohtuullisessa määrin. Risto Siilasmaa totesi naurahtaen, että tilannekuvan oikeellisuudesta saa tietoa vasta jälkeenpäin. Tilannekuvan kartoittamiseen käytetään kuitenkin keskimäärin liian vähän resursseja.

Sama koskee molempien mukaan myös johtamisresursseja. Siilasmaan mukaan opasta, johon dokumentoitaisiin yrityksen johtamisen perusteita, tarvittaisiin jokaisessa yrityksessä helpottamaan johtajuuden määrittämistä ja linjakkuutta. Johtoryhmien toimintamalli tulisi ohjeistaa yrityksessä, ja vaikka vaihtuva toimitusjohtaja tekisikin muutoksia, se tulisi oppaan kautta kaikkien tietoon. Liian monen ongelman taustalla on huono johtajuus.

Asiakaslähtöisyyden parantamiseksi Elorannan mukaan olisi äärimmäisen tärkeää, että hallitus kohtaisi maksavan asiakkaan silmästä silmään vähintään kerran vuodessa kehittymisen ja keskustelun merkeissä, ja että markkina-ajattelusta ollaan siirtymässä asiakasajatteluun. Siilasmaan mielestä yrityksen on oltava lähellä asiakasta, mutta totesi, että asiakkaiden ajatukset ovat usein operatiiviseen asiakassuhteeseen liittyviä parannuksia ja useimmiten lyhyellä tähtäimellä. Elorannan mukaan asiakkaan ylimmän johdon edustaja voi olla hyvinkin kaukonäköinen.

Lopuksi sekä Jorma Eloranta että Risto Siilasmaa korostivat dialogin ja vuorovaikutuksen tärkeyttä. Roolien haastaminen ja kiihtyvään tahtiin muuttuva maailma tekevät välttämättömäksi reagoinnin ja koko päätöksentekoketjun todellisen kuuntelemisen. Kuuntelemmeko, jotta ymmärtäisimme, vai kuuntelemmeko jotta pääsisimme sanomaan oman asiamme?

Kirjoittanut Emma Koivusalo