Hallitus ja osakkeenomistajat – uudet arvot – uudet paineet

Hallitus ja osakkeenomistajat – uudet arvot – uudet paineet

Manne Airaksinen toimii Senior Advisorina Rochierilla

Noin 30 kiinnostunutta kuunteli asianajaja Manne Airaksisen yhteenvetoa Boardman Advisors-tilaisuudessa osakeyhtiöiden yhteiskuntavastuuta ja osakkeenomistajakeskeisyyttä koskevasta ajankohtaisesta keskustelusta.

Peruslähtökohtana osakeyhtiöoikeudessa on ollut, että osakkeenomistajat käyttävät yhtiössä määräysvaltaa ja saavat nostaa voiton sen jälkeen, kun kaikki muut yhtiön saatavat on maksettu. Perinteisesti on ajateltu, että tämä viimesijaisuus sekä takaa kaikkien muiden sidosryhmien etujen toteutumisen että johtaa pyrkimykseen tehostaa yhtiön toimintaa. Viimeistään ympäristökriisin jälkeen tämä lähtökohta ja sen sisältämä osakkeenomistajakeskeisyys on kyseenalaistettu.

Airaksinen korosti, että kysymyksessä on osakeyhtiöoikeudellinen osakkeenomistajakeskeisyys – ei lainsäätäjän yleinen osakkeenomistajamyönteisyys. Osakeyhtiön sidosryhmien asema järjestetään osakeyhtiölain sijasta muulla lainsäädännöllä. Yksi esimerkki on työntekijät, joiden asemaa säännellään kattavasti työsopimuksilla, työehtosopimuksilla, työlainsäädännöllä, palkkaturvalla ym. Osakkeenomistajilla ei ole tämäntapaista suojaa.

Airaksinen selosti ja arvioi aiheeseen liittyvää laajaa teoreettista keskustelua erityisesti siitä näkökulmasta, onko em. osakkeenomistajakeskeisyyden kyseenalaistaminen uskottavaa. Airaksinen muun muassa:

(i) kritisoi eräitä kirjoituksia mieluummin poliittisiksi kuin tieteellisiksi

(ii) totesi, ettei osakkeenomistajien rajoitettu vastuu ole loppujen lopuksi osakeyhtiöitä erityisesti muista toimijoista erottava tekijä

(iii) kyseenalaisti erityisesti EY:n EU:lle tekemän lyhytjänteisyyttä koskevan tutkimuksen ja;

(iv) esitti kriittisiä arvioita Berlen – Meansin alun perin jo vuonna 1932 esittämään osakkeenomistajien asemaa koskevasta kritiikistä.

Lisäksi Airaksisen mukaan esimerkiksi Beate Sjåfjellin esittämä niin sanottuun donitsimalliin perustuva sääntely näyttäisi olevan epäoperationaalista, koska muutamista globaaleista muuttujista ei voida johtaa yritysten toimintavelvollisuuksia.

Kuitenkin sekä luennossa että sen jälkeisessä keskustelussa tuli esille se, että ilmastokriisi on todellinen ja toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Kysymys on siitä, mikä on järkevä tapa toimia.

Airaksisen mukaan toistaiseksi esitetyt argumentit osakeyhtiöoikeudellisen osakkeenomistajakeskeisyyden muuttamiseksi eivät ole vakuuttavia.

Ottaen huomioon muun ohessa:

(i) tarve edelleen tuottaa tavaroita ja palveluita mahdollisimman tehokkaasti ja;

(ii) tarve kerätä huomattavia pääomia niin sanottua vihreää siirtymää varten, saattaisi olla järkevintä osakeyhtiölain sijasta pyrkiä voimakkaanpiin toimenpiteisiin ympäristölainsäädännön keinoin.

Tätä voidaan perustella myös sillä, että päästöistä huomattava osuus tulee vain muutamalta toimijalta, ja ylivoimainen valtaosa osakeyhtiöistä on suhteessa näihin suurimpiin saastuttajiin päästölähteinä täysin merkityksettömiä (esim. ns. Carbon Majors Report).

Monet pahimmista päästölähteistä eivät ole yhtiöitä vaan esimerkiksi valtioita tai niiden osia, jolloin huomion kiinnittäminen osakeyhtiöihin jättäisi merkittävän osan ongelmasta ratkaisun ulkopuolelle.