Vastuullisuuden merkitys yritystoiminnassa kasvaa jatkuvasti. Perinteinen kysymys yritysten yhteiskuntavastuusta on saanut rinnalleen laajemman kysymyksen liiketoiminnan ja sen toimintatapavalintojen merkityksestä ilmaston tai vielä yleisemmin tulevaisuuden näkökulmasta. Samalla kasvava kuluttajatietoisuus luo ainakin kaikille kuluttajatuotteita valmistaville ja markkinoiville yrityksille toisaalta paineen toimia vastuullisesti ja toisaalta mahdollisuuden käyttää vastuullisuutta markkinointikeinona.

 

 

Vastuullisuusajattelulla on siten samanaikaisesti velvollisuus- ja mahdollisuusnäkökulmat ja aivan vastaavasti vastuullisuus voidaan nähdä joko kustannustaakan tai kilpailukyvyn näkökulmasta. Samat toimintatavat, prosessit ja velvoitteet voidaan nähdä joko minimoitavana kustannustekijänä tai optimoitavana kannattavan liiketoiminnan mahdollistajana.

Korruptiivisuus yritysnäkökulmasta

Havainnollistamme tätä käyttämällä esimerkkinä korruptioteemaa laajasti ymmärrettynä. Yritysten näkökulmasta korostuu, että korruptio on paljon muutakin kuin suoraviivaista lahjontaa. Korruptiivisuuden tunnistamisen kannalta keskeinen kysymys onkin, olisiko tämä liiketoimi / päätös / rekrytointi tehty juuri näin, jos siihen ei olisi liittynyt joko meihin vaikuttamista tai meidän vaikuttamistamme. Ja välttämätön tarkistuskysymys on, pidämmekö tuota vaikuttamista sekä lainmukaisena että hyväksyttävänä.

Hyväksyttävyys ja insentiivit

Kun yritys määrittelee toimintapolitiikkansa ja asettaa insentiivit eri tehtävissä toimiville, hallituksella on siten kaksi eritasoista kynnystä. Laillisuusarvioinnissa on aina varmistettava, että kumpaankaan kysymykseen ei vastata kieltävästi. Hyväksyttävyysarvioinnissa hallituksella on ehkä enemmän vapausasteita mutta lähtökohtana pitäisi olla, että siinäkään kumpaankaan kysymykseen ei vastata kieltävästi. Olennaista onkin asettaa standardi siten, että lainmukainen ja hyväksyttävä eivät tarkoita samaa vaan lainmukaisuus on ehdoton minimi ja hyväksyttävä on jotakin enemmän. Lainkuuliaisuus on velvollisuus, vastuullisuus on sitoumus. Yrityksen, joka kuvaa itseään vastuulliseksi ja markkinoi tuotteitaan vastuullisuustekijöillä, on sitouduttava johonkin sellaiseen, mikä ylittää laissa tai muissa virallismääräyksissä asetetun minimin.

Yrityksen, joka kuvaa itseään vastuulliseksi ja markkinoi tuotteitaan vastuullisuustekijöillä, on sitouduttava johonkin sellaiseen, mikä ylittää laissa tai muissa virallismääräyksissä asetetun minimin.

Vastuullisuus ja hyväksyttävyys

Juuri vastuullisuusajattelua ja siihen liittyviä prosesseja kehittäessään yritykset voivat konkreettisesti oppia ja hyötyä alasta, jonka helposti ajatellaan olevan mahdollisimman kaukana liiketoiminnasta ja voitontavoittelusta: moraalifilosofiasta. Liian syvälle ei tarvitse mennä, riittää kun muistetaan kaksi perusasiaa: (1) Laki ei määrittele hyväksyttävän rajaa vaan sen, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Kaikkea ei-hyväksyttävää ei voida kieltää joten ”lain selän taakse” ei voi mennä piiloon ja sieltä piipittää, että emme ole rikkoneet lakia. (2) Kielletyn (lainvastaisen) ja hyvän (hyväksyttävän) välillä on eräänlainen harmaan eri sävyjen alue, joka voidaan jäsentää esimerkiksi Juha Sihvolan tapaan seuraavasti: kielletty – siedettävä – suvaittava – hyväksyttävä

Sihvolan teoksessaan ”Maailmankansalaisen uskonto” (2011) esittelemän jaottelun mukaan asiat ja ilmiöt voidaan jakaa ei-hyväksyttäviin ja hyväksyttäviin, ja näistä ei-hyväksyttävät edelleen kiellettyihin, siedettäviin ja suvaittaviin. Kiellettäviä asioita ovat ne, joita ei pidä sallia ja joiden tapahtuminen voidaan ainakin periaatteessa estää. Siedettävät asiat ovat niitä, joita ei pitäisi sallia, mutta joiden estäminen ei ole mahdollista. Suvaittavat asiat taas voitaisiin haluttaessa estää, mutta syystä tai toisesta niiden annetaan tapahtua.

Yrityksen toiminnassa salaiseksi julistetun aineiston vuotaminen pahimmalle kilpailijalle on kiellettyä. Työmatkan venyminen huonon sään myöhästyttämän paluulennon vuoksi on asia, joka täytyy vain sietää. Sen sijaan tiimin kahvitauon venyminen muutaman minuutin liian pitkäksi kannattaa suvaita, sillä liiallisen nipottamisen aiheuttaman mielipahan haitallinen vaikutus työssä viihtymiseen ja työhön sitoutumiseen tulee yritykselle huomattavasti kalliimmaksi kuin muutaman minuutin tehokkaan työajan menetys.

Hyvä yrityskansalaisuus standardina

Kielletyn ja hyvän / hyväksyttävän suhde on siis paljonkin joko/tai -ajattelua monitahoisempi. Vastuullisuusnäkökulmasta standardi voisi olla perusteltua asettaa siten, että vastuulliseksi itsensä määrittelevä yritys sitoutuu toiminnassaan hyvään yrityskansalaisuuteen. Se on toki määritelmänä avoin ja tilannesidonnainen ja sidosryhmien suhtautuminen voi myös vaihdella yrityksen eri toimintamaissa erilaisten kulttuurien vuoksi.

Yrityksellä ei kuitenkaan voi olla kuin yksi kulttuuri ja standardin voi edellä olevan jaottelun pohjalta asettaa vaikkapa siten, että hyvään tähdätään, suvaitseminen edellyttää harkintaa ja siedettävän kanssa on vain elettävä. Tai kustannusnäkökulmasta: hyvän saavuttamisen ymmärretään aina aiheuttavan kustannuksia, suvaittavan alueella tunnistetaan ja hyväksytään yritykselle kohtuulliset perustellut kustannukset ja siedettävä minimoidaan kun siitä kokonaan eroon pääseminen ei kuitenkaan olisi mahdollista tai ainakin se olisi suhteettoman kallista.

Sen sijaan kielletyn alueelle kuuluvia toimintatapoja ei niiden mahdollisista kustannussäästöistä huolimatta sallita silloinkaan, kun nimenomaista kieltosäännöstä ei laissa ole.

 

Tavoitteet, toiminta ja palkkiot

Liiketoiminta ei ole filosofiaa, eikä tällainen teoretisointi ole aina helposti siirrettävissä yrityksen toimintapolitiikan osaksi. Yritys on osa yhteiskuntaa ja tärkeää on suora ja avoin keskustelu, vaikka kaikkiin kysymyksiin ei olisikaan yhtä selvää vastausta. Yksi tehokas keino yrityksen omistajilla ja hallituksella kuitenkin on: viedä vastuullisuus ja hyvä yrityskansalaisuus osaksi tulospalkkausta.

Yksi tehokas keino yrityksen omistajilla ja hallituksella kuitenkin on: viedä vastuullisuus ja hyvä yrityskansalaisuus osaksi tulospalkkausta.

Niistä voi olla vaikea rakentaa mitattavia kriteereitä tulospalkkauksen suuruutta määriteltäessä mutta niistä on kohtalaisen helppo rakentaa perusteet sille, että muilla mittareilla määräytyviä palkkioita leikataan tai niistä jopa luovutaan siksi, että yrityksen vastuullisuuslupaus ei ole toteutunut. Tässä ei mitään uutta ole, leikantaanhan palkkioita nykyisinkin ellei tavoitteita saavuteta.

Vastuu on lopulta aina johdolla

Edellä kuvattua korruptiivista – siis omistajien ja yhtiön intresseille vierasta – käyttäytymistä tätä kautta rakennettavilla palkitsemisohjelmilla voidaan ehkäistä tehokkaasti. Silloinhan rakennetaan sekä toimijoita että toiminnan valvojia koskeva negatiivinen seuraamus mikäli ilmenee, että toiminnassa on tavoiteltu ja toteutettu vieraita intressejä. Olennaista on, että seuraamuksen on yllettävä myös valvontavastuussa oleviin; muuten tämä ajattelutapa ei toimi.

Sama koskee palkitsemisen roolia myös muissa vastuukysymyksissä, vastuullisuuslupauksen rikkomisella on oltava konkreettiset seuraukset organisaatiossa. Ja silloin on aivan olennaista muistaa se, että lainkuuliaisuus ei vielä ole vastuullisuutta.

 

Lataa maksuton Korruption tunnistaminen – Näkökulmia johdon työn tueksi -julkaisu

Artikkelikokoelma Korruption tunnistaminen – Näkökulmia johdon työn tueksi, on luotu tukemaan yritysten ja organisaatioiden johtoa tunnistamaan ja ymmärtämään korruption monimuotoisuutta sekä varmistamaan toimintansa vastuullisuus ja eettisyys.

 

 

Artikkelikokoelman ovat kirjoittaneet Venla Mäntysalo, Tapio Aaltonen, Antti Kylliäinen, Anna Romberg, Pekka Timonen, Jarkko Sihvonen, Sami Sarvilinna, Jussi Pajunen, Mikko-Pekka Hanski ja Petra Thorén ja se on toteutettu Boardman Advisors -jäsenfoorumin toimesta.

 

Lataa maksuton Korruption tunnistaminen -julkaisu tästä!

Blogin kirjoittajat

Antti Kylliäinen on arvoteoreetikko ja Lykeion -konsulttiyrityksen toimitusjohtaja.

Pekka Timonen on Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessori.